On jouluihmisiä ja on "jouluihmisiä", toiset blingettää jinglebelssiä jo marraskuussa ja silloin mä viimein suuntaan askeleeni ihan muualle, eli omaan sohvannurkkaan, likividiteettiongelma kaiketi jälleen kerran.
En ole jouluihminen, (mutta toisaalta ehkä kuitenkin,) haluan antaa kaikille läheisille sen mitä he "ehkä" tarvitsevat, olipa minulla varaa siihen tahi ei. Eteisen vaatekaapissa hankittuna Tupperwarea, Hackmannia ja Iittalaa. Mut tyttären sanoja lainaten: " Kuka tarvii 18 settiä kalliita lusikoita, veitsiä ja haarukoita, ku saa halvemmallaki?" Erittäin oivallinen kysymys, sanoisinko. Ehkä aivojeni oikealla puolella tietty lohko olettaa nuorison niitä joskus jossain vanhempana perhepäivällisillä tarvitsevan.
Ja ne jouluvalot, -verhot ja kaikki muu puna-vihree-tonttujutut, ei käy mun pirtaan. Mun pirtanauha on kudottu mustasta ja hopeasta kullankimalteisesta tummanharmaan mustasta rauhallisuudesta.
Jo useamman vuoden olen parhaani mukaan yrittänyt välttää joulukuusta olohuoneessa (juuri sen värin takia), koska se ei sovi mun sisustukseen. Olen kysynyt kaupoista mustaa joulukuusta, mut sellaista ei ole, josko tilaisivat mulle jostain sellaisen, plz? Nope. Jopa vaaleanpunaisena löytyy! (mulla on pieni musta joulukuusi yläkaapissa. toim. huom. ja koristaa aattona ruokapöytää..)
Tietty osaan käyttää nettiä ja ulkomaalaisia nettikauppoja, ja löysinkin sen oikeen, mut rahtikulut 75 £. Pitäkää kuusenne.
Minä (me, eli tytär ja minä) ei syödä noita ihmeellisenmakuisia kerrassaan yököttäviä joulumöhniä, joita joka possu vetää nassuunsa jouluaatosta uuden vuoden aattoon. Siis joku oikeesti syö possun takajalkaa???? Toki neiti tällä viikolla sanoi, että taasko meillä haudutettua merilevää? Eiku silmät kii, ja ääntä kohden, nii se on tosi hyvää, oikeesti. Jos joku muuta väittää, niin se on väärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti